Olemme jo pitkään (4,5 vuotta) etsineet uutta kotia ja monta löytäneet, mutta aina niissä ollut se jokin, että tämä oma vanha miellyttänyt enemmän. Tämä on vain niiiin ihanalla paikalla, mutta täältä puuttuu....(kh, toinen suihku, amme, vaatehuone, varasto, miehen oma työhuone = oma reviiri, hyvä ilmanvaihto, parempi valotekniikka, laatoitettu etupiha, autokatos)
Minulle ei kelvannut toisten valmiiksi rakentamat ja sisustamat talot (ei edes ne hienoimmat joita ei ikinä olisi muutenkaan saatu), vaan aina löysin jotain mitä halusin tuunata oman näköiseksi.
Oikeastaan olisin halunnut tehdä kaiken alusta alkaen oman silmäni ja tarpeidemme mukaan.
Katselin siis myös tontteja ja hyviä löytyikin, mutta mieheni rakennusalasta vihreänä (tietäen sitten tekniikasta ja it- asioista sitäkin enemmän ), tuumi ettei meillä ole rahkeita lähteä siihe projektiin. Tässä taitaa olla sama skenaario hänellä kuultuna, kuin monella onnellisella sinkulla lapsiperheistä: kamalan rankka projekti, hermot meni, hyvä että suhde säilyi ja joskus ei säilynytkään, valtava homma....jne jne... silti sitä nautitaan sitä mitä on saatu aikaiseksi ja seinien sisällä ajatellaan että "ollaanpa me onnellisia kun saadaan asua näin ja näin.."
Itselläni oli ja on edelleen molemmat kuumeet ;)
Tällainen "valmis" talo ja siihen vain pientä remppaa, modernisointia ja vähän laajennusta tuntui siis hyvältä kompromissilta. Talon kokokin tuntui kohtuulliselta, juuri meille passeli ja emme maksaisi ylmääräisistä neliöistä lämmittää ja siivota. Lisäksi säästämme muuttokunstannuksissa kun kannamme kamat itse naapuriin, sehän tässä onkin se isoin säästö ;)
Kävikö tässä vain kuitenkin sellainen kompromissi, joka käy usein lapsiasiankin kanssa:
Ensimmäisessä versiossa kaikki opitaan kantapään kautta, nyt vasta tiedämme miten asiat OLISI PITÄNYT hoitaa, seuraava projekti on aina helpompi, kun tietää mihin lähtee ja mitä tehdä toisin.
Kompromissit ovat vain kompromisseja ja täydellistä saa vain, kun tekee kaiken alusta alkaen täydellisesti. Kompromissit eivät tee asioita koskaan helpommaksi. Mm. kompromissina vain yksi lapsi, niin saat raahata lastasi kavereille seuran puutteessa ja leikkiä itse koiraa ja kissaa, vauvaa ja .... kun ei ole omasta takaa leikkikavereita.
Kompromissit ovat vain kompromisseja ja täydellistä saa vain, kun tekee kaiken alusta alkaen täydellisesti. Kompromissit eivät tee asioita koskaan helpommaksi. Mm. kompromissina vain yksi lapsi, niin saat raahata lastasi kavereille seuran puutteessa ja leikkiä itse koiraa ja kissaa, vauvaa ja .... kun ei ole omasta takaa leikkikavereita.
mm. kompromissina vain pieni laajennus ja vanhan modernisointi ja liittäminen uuteen on,,, no täältä voit lukea tästä tilityksestä lisää: palaan pian liittämään linkin blogitekstiini
No se tästä tilityksestä. Tämä on mukava projekti ja otamme tämän tällaisena elämän rakennuttaja-koulutuksena. Mihin kaikkeen meistä vielä onkaan tämä jälkeen? (ehkä ei mihinkäään tai sitten....) Ja millaista se on sitten joskus asua siinä mitä on kauan haaveillut ja suunnitellut ja menikö suunnitelmat just niinkuin oli suunnitellut ?
Mistä kaikki siis alkoikaan:
Kesällä aloin katsella naapuritontilla vanhaa kasari taloa, joka näyttää rumalta, mutta jossa näin mahdollisuuksia meille. Ja sijainti ei siis tulisi muuttumaan, kuin joitakin askelia. Talossa tehtiin remonttia yms ja otin yht omistajaan, joka sanoi että peri isä- vainaaltaan torpan ja laittaa sen nyt kuntoon, myyntikuntoon.
Sanoin että me ostetaan se, jos vain hinnasta päästään sopimukseen JA REMPAATAAN ITSE loppuun.
Tyttö ei vain suostunut myydä ennenkuin talo oli siinä myyntikunnossa ja itkin surkeana uusia paneleita ja kaakeleita, koska halusimme tehdä oman remontin taloon.
Lopulta, noin 6 kk päästä, kuitenkin ostimme talon ja heti alkoi suuret purku-muutos-laajennus-suunnitelmat, koska rakennusoikeutta oli vielä jäljellä.
Tässä asuntokaupassa ei ollut samanlaista outoa oloa tai ahdistusta, kuin kaikissa niisä edellisissä joista meinasimme tehdä tarjouksen tai joista teimmekin, mutta lopulta vetäydyimme. Yhtään ei hirvittänyt kun kuulimme että tarjous hyväksyttiin ja pankkiin vain rahaa vonkaamaan. Täydellinen rauha ja sopusointu.
Jokseenkin hullu olo oli taannoin ja on edellleen...
Erilaisia ajatuksia ehtii pyöritellä suunnittelujen lomassa. Yksin hurjin on ,että teemmekö mekin tämän kuitenkin vain myyntikuntoon, jolloin laitankin laminaatin vai teemmekö nyt tosissaan elämämme kotia, jolloin teemme meille sopivimmat matskut?
Kannattiko jäädä tänne päin maailmaa asumaan?
Raaskinko sittenkään lähteä pois tästä nykyisestä?
Meneekö budjetti överiksi ja elämme kaurapuurolla seuvaavat 10 vuotta riidellen kumpi saa seuraavaksi uudet sukat?
Erilaisia ajatuksia ehtii pyöritellä suunnittelujen lomassa. Yksin hurjin on ,että teemmekö mekin tämän kuitenkin vain myyntikuntoon, jolloin laitankin laminaatin vai teemmekö nyt tosissaan elämämme kotia, jolloin teemme meille sopivimmat matskut?
Kannattiko jäädä tänne päin maailmaa asumaan?
Raaskinko sittenkään lähteä pois tästä nykyisestä?
Meneekö budjetti överiksi ja elämme kaurapuurolla seuvaavat 10 vuotta riidellen kumpi saa seuraavaksi uudet sukat?
Halusin heti alkaa kirjoittamaan Blogia kaikesta, koska tämä on elämässämme suuri asia ja talon muutos tulee olemaan suuri. Jos tallennan kaikki vasta kun kaikki on valmista, niin, no näitä tapauksiahan on piirongin laatikot täynnä -odottamassa.
Aluksi pidin blogia salattuna, mutta lopulta tein julkisen. Suurta sukseeta en kuitenkaan odota, koska tämä on pääasiassa minua varten. Kirjoittaessani enemmän huomaan kuitenkin, että pieniä kommentteja odottaa välillä, koska pääosin yksin tätä teen. Mieheni luottaa makuuni ja taitoihini. Saa sitten tosiaan luvan kelvata ja varmasti kelpaakin.
