Huikeaa vauhtia työmaallaTapahtuu

Tällä viikolla on työmaalla tapahtunut paljon. Tai kokoajanhan siellä jotain tapahtuu, jos ei muuta niin betoni kuivuu. Mutta tällä viikolla on maallikon silmiin tapahtunut muutosta. Kuopat on kaivettu ja nyt on lähdetty huimaa vauhtia ylöspäin. Työmiehet jo työskentelevätkin selvästi korkeammalla ja mukava pauke kuuluu puistoon saakka, kun olen koirakävelyllä -musiikkia korvilleni kun koti valmistuu..

Keräsin tähän kivan kuvasarjan, jossa näkyy edistyminen alusta saakka.

Niin tästähän tämä kaikki alkoi joskus loppukesällä.

On vielä autotallikin pystyssä. 

Minun hieno kuvasarja autotallin purkamisesta on kadonnut johonkin bittien sekaan.

Ihana laittaa tällainen vihreän raikas kuva keskelle talvea:

 Sitten tosiaan onkin lähtenyt talli ja tullut ennätysaikainen talvi. Tämä kuva otettu JOulukuun alussa. Ihmetellään että sulaako talvi vielä vai voiko tähän tehdä mitään enään? Avaralta näyttää ja naapuritkin ovat vielä tässä vaiheessa ilmeisesti tyytyväisiä.

Mutta jossain vaiheessa, kun urakoitsija saatiin kehiin, niin alkoi piha näyttää työmaalta ja ensimmäinen kuorma eristettä on tilattu tontille:

Ja kaivinkoneet saapuivat pian tontille tekemään töitä.

Mutta kovat pakkaset ovatkin pahemmat, kuin pelkkä kasa lunta ja talven kovimmat pakkaset sattuivat juuri kaivuutöiden aikaan ja siihen menikin aikaa parista päivästä pariin viikkoon. Tuli muuten mukava lasku näistä koneista sitten meille.

Muotteja tehdään:

Ja raudoitukset ja jotain valua sinne väliin ja taidettiin ne muotitkin purkaa.

Moottorisaha ei ole lastenlelu, katsotaan kauempaa vain:

 

No niin ja se betoniautokin mahtui käymään ja lätsäytti kaikki umpeen ja jäljelle jäi sileä pinta joka oli jo seuraavana siinä kunnossa,  että päästiin mukavaan lego-palikka touhuun. Sitä piti oikein tulla raadin kanssa tarkastamaan ja tutkimaan, että mitä tehdään mitenkin :

 Tarkkaa työtä, kyllä on suorassa:

Tässä hienot 80-luvun eristeet, joita löytyi jostain tiilien takaa, kun seinää purettiin:

Ja hiphei , niin se nousu ja naputus alkoi. Tontilla oli ihana sahapuun tuoksu :

Ja mahtava aurinkoinen työpäivä: 

 

 Mutta aina ei paistanut, välillä tuli kunnon vastatuuli ja pyryttää, ulkotöiden iso miinus vai onko paukkupakkanen pahempi?. 

Siksikö on pystytetty autotalli varastoksi, (HongKong 169 eur ja toimii)

Ja nyt on jo muovipressu kattona:

Tähän lisään vielä tänään 12.2 otetut kuvat, autokatos on edennyt:

Tässä takapihalta otettuja kuvia, olipa taas mahtavan aurinkoinen päivä.
Parvekkeen kaiteen suunnittelut ovat juuri menossa ja tarjouspyyntöjä pitää kysellä lasikaiteesta.

Tein minäkin jopa ihan töitä tänään. Oli tullut 1000 m ylimääräistä lautaa tontille ja se kasa oli pahasti parkkipaikalla, joten se piti siirtää. Aloimme sitten mieheni kanssa siirtämäään sitä talon taakse ja noin 20 min meni kun puolet kasasta oli siirretty. Sitten mieheltäni väsyi voimat ;) . No, muutamalta raavaalta mieheltä menee sitten alle vartti kun siirtävät loput, joten hyvällä omalla tunnolla kehtasin jättää loput urakoitsijalle., eikös vaan.

 (no taitaa tuossa lopulta  ollakin hieman vähemmän kuin puolet, hmmm)


 

Ihania aurinkoisia hiihtokelejä ollut lumisateen ja loska-kelien välissä:

 

Tämmöinen sula piste löytyy aivan tulevan kotipihamme edestä. Ei ole jokea joka johtaisi mihinkään. Onko jokin lähde? voikohan tätä täyttää, kun tuota savea on kertynyt jonkin verran pihallemme. (päätin säästää maansiirto maksuissa)

Betoniauto pääsi kuin pääsikin aivan kuopan viereen. Hieman tiukkaa tosin teki ja piti tehdä hieman lumitöitä, jotta pihatie levenisi (naapuri oli lähtenyt matkalle ja jättänyt autonsa mahd lähelle piahtietä):

.

Märkiä sukkia ja pikkujoulua

Minulla on nykyään joka päivä märät sukat.

Olen juuri toipunut flunssasta ja 3 viimeistä antibiootti tablettia jäi syömättä, kun hävitin ne käsilaukkuni pohjalle: Olin ottanut ne mukaan, kun en kotona ehtinyt juoda syödä ja en enään löytänyt niitä käsilaukustani, tänään ne tupsahtivat sieltä esiin, mutta kuuri oli ollut tauolla jo kohta viikon.

Eli siksi olen varovainen ettei flussa uusi ja loput röhät ja köhät lähtisi pois.

Eli siksi ei ole kiva olla märissä sukissa.

Tulen varovasti kotiin lumisilla kengillä. Toki kopsutan lumet talon seinään ennen sisälle tuloa, kun jalkaharjakin on puoliksi lumen alla, - jos siinä harjaa kengät niin lumi pöllyyää melkein silmiin saakka. Otan varovasti kengät pois tuulikapissa (joka on tilaihme pienuudessaan) ja varovasti astun kuivalla sukallani eteisen matolla, otan toisen kengän pois ja varovasti astun. Mikäli tähän mennessä sukat eivät ole vielä kastuneet niin viimeistään vessasta tulon jälkeen LÄTS (GRRRRR) . Mistä se lumipaakku vierähti sukkani alle???

JA JOKA PÄIVÄ vähintää yhden kerran , usein useammin. 

Ja jos minä itse onnistun pitämään lumet hallitussa paikassa, niin meillä asuu myös pikkumies ja karvatassu ja eräs kolmaskin minun lisäkseni.

Pahinta tämä on silloin kun olen pukenut ylleni ihanat paksut sukkahousut ja niiden pohja kastuu ja olen juuri kohta lähdössä paikkaan b, jonne haluan laittaa hameen päälle. Farkut on kylmät ja toppahousut sellaiset erilaiset vain. Paksut sukkahousut on parhaat silloin kun jalat ovat kuivat ja ei tarvitse vaihtaa märkien jalkojen takia koko housuosaa.

Mikä tähän ongelmaani auttaa???

Tohvelit/ sisäkengät / tossut /sitätossut / jumppatossut / aamutossut /hotellista nyysityt kylpytossut / huopatossut/ sisäkengät/ sandaalit  tms. Mitä nimeä kukakin käyttää kotona käytettävistä sukan suojistaja jalan lämmittimistä.

- Kyllä minulle nuo em. asusteet on, mutta ne ovat vain aina jossain yläkerrassa tms minne pitää ensin kävellä sukkasillaan ja siinä välissä sukat ovat jo ehtineet KASTUA.

- Heti tuulikaapissa pitäis olla ne sisäjalkineet, jotka minulla tosiaan ovat huopatossuset. Minun pitäisi siis opetella täysin uusi elämäntyyli  ja laittaa h.tossunen jalkaan heti kun jalka nousee kengästä pois, ennenkuin jalka osuu lattiaan.

Auttaako tähän ongelmaan uusi talo?

Ainakin lumet kuivuvat nopeammin kun on lattialämmitys. Ainakin jalat tuntuvat lämpimämmiltä kun on lattialämmitys. Ainakin eteisessä on tilaa säilyttää h.tossukoitani, jos ne vain sattuvat olemaan sen oven luona, josta tulen sisään ja jos niitä sitten enään tarvitsen siellä uudessa lattialämmitetyssä kodissani.

Todellakakin: kaikki ongelmat eivät taida ratketa kotia vaihtamalla tai vaihtamalla mitään muutakaan. Muutos pitää lähteä itsestä, syvältä sisältä ja ottaa siihen sydän mukaan.

Joskus muutokset vain ottavat aikaa, ja niille pitää antaa aikaa, pikkuhiljaa, pienin askelin. Unelmia ei kannata haudata lumen alle. Viimeistään keväällä ne kuitenkin paljastuvat sieltä.

Tällaisen ajatuksen halusin jakaa ja tallentaa tänne blogiini tälläkertaa.

Pesuhuoneen kalustetta on myös tänään skitsailtu muutamilla versioilla ja vaihtoehdoilla.

Ja toki tuo otsikon mainitsema pikkujoulukin on tullut vietettyä. Joillakin aloilla on vain niiin täyttä ennen joulua, että on parempi viettää pakolliset pikkujoulut hiljaisena Tammikuun Maanantai-iltana. Toiset pitävät kesälomatkin vasta keskitalvella tai talvilomat keskikesällä. Tärkeintä että asiat tulee hoidettua. 

Toiset laittavat sisäkukat lumihankeen koristeeksi.

Tietoa projektista

 Tämä teksti siirtyy erilliselle sivulle kunhan henkilökohtainen atk avutajani saapuu paikalle neuvomaan tekniikassa

muoks 24.1 : No niin nyt tämän kopioin tuonne omalle sivulle, mutta jätän tähänkin tämän nyt kun yksi kommenttikin tullut jo.

Olemme jo pitkään (4,5 vuotta) etsineet uutta kotia ja monta löytäneet, mutta aina niissä ollut se jokin, että tämä oma vanha miellyttänyt enemmän. Tämä on vain niiiin ihanalla paikalla, mutta täältä puuttuu....

Minulle ei kelvannut toisten valmiiksi rakentamat ja sisustamat talot, vaan aina löysin jotain mitä halusin tuunata oman näköiseksi. 

Oikeastaan olisin halunnut tehdä kaiken alusta alkaen oman silmäni mukaan.

Katselin siis myös tontteja ja hyviä löytyikin, mutta mieheni rakennusalasta vihreänä (tietäen sitten tekniikasta ja it- asioista sitäkin enemmän ), tuumi ettei meillä  ole rahkeita lähteä siihe projektiin. Tässä taitaa olla sama skenaario hänellä kuultuna, kuin monella onnellisella sinkulla lapsiperheistä: kamalan rankka projekti, hermot meni, hyvä että suhde säilyi ja joskus ei säilynytkään, valtava homma....jne jne... silti sitä nautitaan sitä mitä on saatu aikaiseksi ja seinien sisällä ajatellaan että "ollaanpa me onnellisia kun saadaan asua näin ja näin.."

Itselläni oli ja on edelleen molemmat kuumeet ;)

Tällainen "valmis" talo ja siihen vain pientä remppaa, modernisointia ja vähän laajennusta tuntui siis hyvältä kompromissilta. Talon kokokin tuntui kohtuulliselta, juuri meille passeli ja emme maksaisi ylmääräisistä neliöistä lämmittää ja siivota.  Lisäksi säästämme muuttokunstannuksissa kun kannamme kamat itse naapuriin, sehän tässä onkin se isoin säästö ;)

Kävikö tässä vain kuitenkin sellainen kompromissi, joka käy usein lapsiasiankin kanssa:

Ensimmäisessä versiossa kaikki opitaan kantapään kautta, nyt vasta tiedämme miten asiat OLISI PITÄNYT hoitaa, seuraava projekti on aina helpompi, kun tietää mihin lähtee ja mitä tehdä toisin.
Kompromissit ovat vain kompromisseja ja täydellistä saa vain, kun tekee kaiken alusta alkaen täydellisesti. Kompromissit eivät tee asioita koskaan helpommaksi. Mm. kompromissina vain yksi lapsi, niin saat raahata lastasi kavereille seuran puutteessa ja leikkiä itse koiraa ja kissaa, vauvaa ja .... kun ei ole omasta takaa leikkikavereita.

mm. kompromissina vain pieni laajennus ja vanhan modernisointi ja liittäminen uuteen on,,, no täältä voit lukea tästä tilityksestä lisää: palaan pian liittämään linkin blogitekstiini

No se tästä tilityksestä. Tämä on mukava projekti ja otamme tämän tällaisena elämän rakennuttaja-koulutuksena. Mihin kaikkeen meistä vielä onkaan tämä jälkeen? (ehkä ei mihinkäään tai sitten....) Ja millaista se on sitten joskus asua siinä mitä on kauan haaveillut ja suunnitellut ja menikö suunnitelmat just niinkuin oli suunnitellut ?

 

Mistä kaikki siis alkoikaan:

Kesällä aloin katsella naapuritontilla vanhaa kasari taloa, joka näyttää rumalta, mutta jossa näin mahdollisuuksia meille. Ja sijainti ei siis tulisi muuttumaan, kuin joitakin askelia. Talossa tehtiin remonttia yms ja otin yht omistajaan, joka sanoi että peri isä- vainaaltaan torpan ja laittaa sen nyt kuntoon, myyntikuntoon.

Sanoin että me ostetaan se, jos vain hinnasta päästään sopimukseen JA REMPAATAAN ITSE loppuun.

Tyttö ei vain suostunut myydä ennenkuin talo oli siinä myyntikunnossa ja itkin surkeana uusia paneleita ja kaakeleita, koska halusimme tehdä oman remontin taloon.

Lopulta, noin 6 kk päästä, kuitenkin ostimme talon ja heti alkoi suuret purku-muutos-laajennus-suunnitelmat, koska rakennusoikeutta oli vielä jäljellä.

Tässä asuntokaupassa ei ollut samanlaista outoa oloa tai ahdistusta, kuin kaikissa niisä edellisissä joista meinasimme tehdä tarjouksen tai joista teimmekin, mutta lopulta vetäydyimme. Yhtään ei hirvittänyt kun kuulimme että tarjous hyväksyttiin ja pankkiin vain rahaa vonkaamaan. Täydellinen rauha ja sopusointu.

Jokseenkin hullu olo oli taannoin ja on edellleen...
Erilaisia ajatuksia ehtii pyöritellä suunnittelujen lomassa. Yksin hurjin on ,että teemmekö mekin tämän kuitenkin vain myyntikuntoon, jolloin laitankin laminaatin vai teemmekö nyt tosissaan elämämme kotia, jolloin teemme meille sopivimmat matskut?
Kannattiko jäädä tänne päin maailmaa asumaan?
Raaskinko sittenkään lähteä pois tästä nykyisestä?
Meneekö budjetti överiksi ja elämme kaurapuurolla seuvaavat 10 vuotta riidellen kumpi saa seuraavaksi uudet sukat?

Halusin heti alkaa kirjoittamaan Blogia kaikesta, koska tämä on elämässämme suuri asia ja talon muutos tulee olemaan suuri. Jos tallennan kaikki vasta kun kaikki on valmista, niin, no näitä tapauksiahan on piirongin laatikot täynnä -odottamassa.

Aluksi pidin blogia salattuna, mutta lopulta tein julkisen. Suurta sukseeta en kuitenkaan odota, koska tämä on pääasiassa minua varten. Kirjoittaessani enemmän huomaan kuitenkin, että pieniä kommentteja odottaa välillä, koska pääosin yksin tätä teen. Mieheni luottaa makuuni ja taitoihini. Saa sitten tosiaan luvan kelvata.

...ja kettiösuunnittelu jatkunee..

Soittelin tänään nixin tehtaalle ja nixin myyjäkin soitteli minulle. On kait huolissaan että teenkö sitä tilausta lopulta, kun on aika paljon jo nähnyt vaivaa minun eteeni. Tai vaivaa ja vaivaa?
Asiani on siis hyvin nukutun ja aamumietiskelyn jälkeen, että en saa mielestäni sametti pintaa ovessa. Katsomamme malli oli huurre pinnalla ja ohran sävyllä, mutta huurre on hieman kiiltävä minulle. Haluan siis kuitenkin ohran sävyn mutta samettina. Vastaus oli kuitenkin ,että se ei vain onnistu. Sävyt on kuulemma Kirsi Valantin kanssa katsottu hyvin tarkkaan ja erikoissävytystä ei saa. HÖH.

Sametissa on pearl-sävy, joka hieman tummempi ohraa, sekä kerma, joka melko keltainen.
Huurre pintakun  tuntuu kovalta, joten sitten olisi se matta-pinta.
Mutta, Miranda ovea ei saa mattana, vain huurteena ja samettina.
Eli jälleen menee ovi vaihtoon. Muutenkin mietin edelleen ruutua. Alalaatikot haluiaisin ilman kahvoja. Tällöin jää jäljelle Sani ovi, jonka vetolista laatikon yläreunassa maalataan sävyvävyyn eli ohraksi.
Oviksi voi edelleen valita Miran eli sileän tai ruudun.

Tässä on muuten tämä Miranda laatikko sametti pearl sävyllä ja väliosat jätetty maalaamatta samaan sävyyn:

minun vain pitää olla täysin varma kaikista vaihtoehdoista ennenkuin teen lopullisen valinnan ja maksan lystin.
Kunpa näkisi uudessa kodissani sametti pearlin ja matta ohran kalustettuna, josko sitten osaisin tehdä valintani vai osaisinko sittenkään`????



Sani laatikossa on hieman erilainen tuo yläosan lista:

Mirandassa siis tuo laatikon yläreuna on hieman viistompi
ja minusta sirompi : ->






Niemekkeen päälle on lisäksi suunniteltu ylös avohyllyä roikkumaan katosta keveästi, mutta jotenkin keittiömyyjä ei saa sitä piirrettyä siten miten haluan sen, vaan tulee kovin raskaan oloinen. Sanoo myös että kiinnitys ei onnistu ilman kunnon sokkelia kattoon ja se sokkeli pilaa keveän vaikutelman kokonaan.. Sinne saisi vain mummilta perimäni riippukukan kivasti roikkumaan ja muutaman kirjan ja pillikukon vahtimaan.

Nyt odotan että arkkitehti piirtää ehdotuksen kiinityksen kanssa ja kysyn vielä että meneekö se läpi tehtaalla ja myjällä. Jos ei mene, niin sitten jää ylähylly haaveisiin.
Nämä ao kuvien hyllyt eivät vai oikein toimi tuossa kokonaisuudessa:

kuvia viimeajoilta

Olikin pieni tauko blogissani, kun keskityin 4 vuotis syntymäpäiviin. Kyllä sitten tykkään järjestää lastenjuhlia, mukava sen jälkeen seurata iloisia lapsia ja aikuisia kakun ja keksin kimpussa.

KEITTIÖ SUUNNITELMA ETENEE

Kävin jälleen eilen Nixillä. Laitoimme vielä yhden kapean pystykaapin jääkaapin ja seinän väliin, koska sinne piti muuten jättää 5-10 cm täytettä ja en halua yhtään turhaa täytettä, vaan kaikki pitää hyödyntää säilytystilana. Myyjän mielestä se oli loistava idea. Sain myös mielestäni mukavasti lähelle päätöstä sävymaailman ja materiaalit keittiössä.Päätin siis valita laminaatin tasoiksi;

koska valantilla oma hyvä laminaatti, joka sopii hyvin ovien kanssa,

koska nykyisessä keittiössäni laminaatti kestänyt hyvin kovaa kulutustamme veden ja pannujen kanssa,

koska säästin 3000 euroa, koska sävy sopii hyvin puutasojen kanssa,

koska löysin Blancolinus hanan   ja  altaan, SEKÄ

valitisin  Mielen BRILLIANT WHITE   induktiotason, joka melko hintava puolestaan.

Uuni tulee toki samaa sarjaa sekä ilmeisesti otan myös jääkaappipakastimen mieleltä, tosin tätä tuotetta vielä vertaan muihinkin. 

Tässä muutama kuva keittiön oven malleistaKuvasin nykyisen keittiöni laattaa vasten, jotta mieleen jää jonkinlainen sävymaailma ja osaan verrata sävyjä.

Näistä kahdesta ottaisin näiden kahden sekoituksen. Tässä Kerma ja kaura sävyt:

NO MITÄ NÄISTÄ NYT SANOISI??
koskettele niitä niin huomaat samettisuuden, ihme ettei sormet uppoakaan oveen.

Ja ovimalli tosiaan on Miranda vai olisiko sittenkin Ruutu ?